Blogi

Meistä

Juuri istagramissa elboilin, että ollaan huhkittu koko viikonloppu ja nyt on patolevyt, routaeristeet ja sorat perustuksilla💪🏻 Pari päivää myöhemmin huomasimme, että uusiksi meni. Onneksi vain osittain. Routalevyjä pitikin piirustusten mukaan laittaa kaksi päällekkäin. Sorat siis veks ja uudelleen hommiin. Tällaista tämä on, kun kaksi rakentamisesta tietämätöntä rakentaa taloa😂 No, vain tekemällä oppii!

Rempallaanko emäntä

Olen ollut aina kova puuhailemaan kakenlaista. Tämä talo on kuitenkin isoin projekti tähän mennessä. Minussa on se huono puoli, että olen vähän kärsimätön. Kaiken pitäisi olla niin nopeasti valmista, kuin mahdollista. Toisaalta se on hyväkin. Jos minulla on joku asia kesken, tai joku asia pitäisi aloittaa, teen sen mielummin heti pois alta.

Olen syntynyt kaupungissa, mutta kasvanut maalla. Maalta takaisin kaupunkiin tuleminen oli helppoa. Sanotaan, että maalla on tilaa, mutta koen tilaa olevan kaupungissa enemmän olla ja hengittää. Saa olla rauhassa, kun ihmisiä on niin paljon, että ketään ei kiinnosta kuka olet ja mitä ostat apteekista.

Oli sattumien summaa, että kouluttauduin lukion jälkeen sairaanhoitajaksi. Tuli itsellekin vähän yllätyksenä. Puolet urasta olen kasvattanut meidän kolmea lasta, puolet olen ollut töissä.

Rakastan: Kukkia, kirjoja, suklaata, hyvää ruokaa, kirjoittamista, valokuvaamista, mun villasukkia, omaa perhettä, nukkumista, puhtaan pyykin tuoksua (mutta ei sitten mitään hajusteettomia pesuaineita)…

Inhoan: kylmää ja silliä nyt ainakin.

Rempallaanko isäntä

Mieheltä kysyin, mitä hän rakastaa ja inhoaa. Hän sanoi rakastavansa ”vaikka nukkumista”. Eihän se pidä ollenkaan paikkaansa😂 Hän valvoo myöhään ja alkaa haukotellen piahtaroida yleensä jo aamuyöstä. Yleensä tökkään, että toinen voisi nousta, jos ei enää nukuta. No tiedän, että hän tykkää salmiakista, lukemisesta ja podcasteista. Inhoaa ainakin kinkkukiusausta.

Mun mies on pitkämielinen ja erittäin suurisydäminen. Hän on erikoislääkäri ja tutkija ammatiltaan. Hän ei kyllä tykkää, että kerron sen, koska jostain syystä hän haluaa vajota aina maan alle, kun joku puhuu hänen urastaan. Hän ei halua koskaan korostaa itseään. Se on hieno piirre mielestäni. Mun mies on aina ollut enemmän päällä tekijä, kuin käsillä, mutta oma talo kai pakottaa perehtymään (kiitos youtube) ja väittäisin, että hän on alkanut tykkäämään nikkarointipuuhasta.

kuvassa: kuopus

Hyvä meidän tiimi!

Remppaajina olemme todella erilaisia. Mies on hitaampi aloittamaan projekteja. Hän perehtyy, lukee, laskee, pohtii ja katsoo tunteja YouTube- videoita, eikä aloita ennen, kuin kaikki on selvitetty ja tarkistettu moneen kertaan. Minä aina teen ensin ja perehdyn vasta sitten. Yleensä olen monta kertaa jo ehtinyt tekemään asian, kun mies vasta aloittelee, mutta arvatkaa kumman työnjälki on parempaa?😜 Keskitymme yleensä eri tehtäviin, koska minulla menee hermo munimiseen, miehellä hutimiseen. Olemme hyvä tiimi!

Tavattiin sairaalan bussipysäkillä lähes 10 vuotta sitten. Juttu vain lähti luistamaan hyvin ja mies pyysi treffeille. Näillä treffeillä taidetaan olla edelleen. Me ollaan todella erilaisia, mutta todella samanlaisia. Molemmat olemme perhekeskeisiä, viihdymme kotosalla ja olemme vähän introverttejä. Emme oikeastaan ole riidelleet. Jotkut väittävät, että suhde ei ole hyvä, jos joskus ei riitele, en usko siihen. Toki osaamme välillä tiuskia, mököttää ja räjähtääkin, teemme sen vaan yleensä eri aikaan. Tietääkseni riitely vaatii sen, että molemmat hiiltyy samaan aikaan ja alkaa vuorovaikutteinen räyhääminen🤔 Suhteemme on siis tasainen ja turvallinen. 

Nyt on esittelyt suoritettu💪🏻 Voimme taas palata remppa-asioiden pariin!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *