Oman kodin valinta on varmasti elämän yksi suurimmista päätöksistä ja sijoituksista. Koti ja sen sijainti vaikuttavat koko perheen elämään. Millainen koti sitten on hyvä koti? Ihmisiä ja perheitä on erilaisia, joten yksiselitteisesti ei voi sanoa, mikä on hyvä koti. Tässä omia havaintoja kodin valinnasta.
Ostimme kotimme vuonna 2016. Asumme suuressa kaupungissa Etelä- Suomessa ja voisi sanoa, että oman talon etsintä ei ollut kovin helppoa, tai riskitöntä. Etsimme ensisijaisesti kotia kasvavalle perheellemme, emme vain taloa.
Aloitimme etsinnät vuonna 2013. Olimme ostaneet tuolloin rivitaloasunnon hyvältä paikalta. Odotimme esikoista, joten itsellä oli kiire päästä rakentamaan pesää perheelle. Melko pian huomasimme, että rivitalo- tai taloyhtiöasuminen ei ollut meitä varten. Kerron hieman minkä vuoksi.
Rivitalo, vai omakotitalo, tähän pohdintaan tulimme melko nopeasti. Oma tupa, oma lupa, näin se tuntui menevän.
Olen yleisesti ottaen kova puuhastelemaan ja saatan aloittaa puuhasteluni hetken vimman johdosta. Tiedän, kuulostaa pahalta ja hävettää tämä tunnustaa. Hyvä puoli on kuitenkin se, että vimmani vie nopeasti loppuun, enkä jätä asioita kesken. No, yhtiöasumisessa on kysyttävä muiden mielipidettä niinkin pienissä asioissa, kuin wc- hanan vaihto. Tuntui, että mitä ikinä kodissaan puuhasteli, kuului se automaationa koko taloyhtiölle, joilla oli lisäksi sanavaltaa siihen, mitä puuhaillaan, koska puuhaillaan ja miten puuhaillaan. Yksi viimeisimpiä sysäyksiä rivitalosta poistumiselle oli eräät taloyhtiön talkoot. Mieheni oli vuorokauden kestävässä työvuorossa, minulla oli kotona taapero, sekä vastasyntynyt. Talkoopäivänä taivas sysäsi ukkoja ja akkoja. Tietysti talkoot pidetään yhtiössä silloin, kun ne on sovittu. Raahauduin kahden pienen kanssa tunnollisena pihamaalle, koska naapurit varmasti näkivät, että meillä ollaan kotona. Normaalisti ihmiset varmasti ymmärtäisivät syyt olla tulematta mukaan, mutta näin pienemmäksi vaivaksi mennä ulos, kuin sen että olisin juossut ympäri pihaa selittämässä tilannetta. Nykyään vielä muistelen tuota päivää ja kaatosateella saatan todeta miehelle, että on ihanaa, kun voi valita, että ei haravoi juuri tänään, vaan vaikka huomenna.
Listaa asioita tärkeysjärjestykseen
Kuten tekstin alussa totesin, etsintä ei ollut kovin helppoa kalliissa kaupungissa, jos budjetti on rajallinen. Kävimme katsomassa uudempia kivitaloja vähän syrjemmässä ja vanhempia, rempallaan olevia taloja keskeisemmällä sijainnilla. Omat vinkit:
- Suosittelen käymään asuntonäytöissä niin paljon kuin mahdollista. Näin sinulle muodostuu paremmin kuva siitä, mitä oikeastaan haet.
- Tee lista siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä. Asuntoesittelyiden myötä listassa olevat asiat saattavat vaihtaa paikkaa.
- Budjetoi realistisesti. Mieti mitä kustannuksia talo vaatii, jotta se täyttää kriteerisi. Yleensä keskituloiselle fakta vain on se, että kaikkea ei voi saada.
- Uskalla ottaa riski, mikäli olet tosissasi. Kilpailu on kaupungissamme kovaa, joten myimme rivitalomme alta, jotta pystyimme tarvittaessa jättää potentiaalisesta talosta tarjousta ilman ehtoja. Asuimme liki kaksi vuotta vuokra- asunnossa.
Meillä ensimmäiseksi kriteeriksi nousi talon sijainti. Sijainti näytti vaikuttavan ratkaisevasti myös hintoihin, joten totesimme, että budjettimme huomioiden haluamallamme sijainnilla emme saa uutta kivilinnaa. Kodin piti olla kohtuullisen matkan päässä palveluista ja esimerkiksi koulusta, johon lapsemme menevät. Toinen kriteeri oli suojaisa piha. Talon ikä ja kunto putosi listallamme jatkuvasti alemmas. Realistinen kuitenkin täytyy olla. Langanpäässä, tai jopa näytöillä mukana kannattaa pitää ihmistä, joka ymmärtää talon realiteetit.
Tuntui lähes kohtalolta, kun sanoin eräs ilta miehelleni karttaa selaillessa, että olisi täydellistä, jos talomme olis tuolla alueella. Alueen keskihinta kuitenkin ylitti muutamalla sadalla tuhannella budjettimme ja tarjontaa oli harvoin. Seuraavana aamuna hakuvahti piippasi. Kuvaruutuun ilmeistyi sympaattinen, keltainen rintamamiestalo, vanhalla puutarhalla. Olin myyty. Ilman taistelutahtoa ja sitkeyttä emme tietenkään kotiamme saaneet, oli kysyntää niin paljon. Muistan ikuisesti, kun naputin meidän viimeistä tarjousehdotusta lentokentän vessassa, enempää budjettimme ei joustaisi. Jouduin sulkemaan 10 tunnin lennon ajaksi puhelimen. Kohdemaassa piina jatkui, sillä toinen ostaja vielä mietti vastatarjousta. Loppu onkin historiaa.
